Attractions Arkeologinen Museot ja taidenäyttelyt Kierrokset Kulttuuri- ja Historialliset Kierrokset Teematurneet Luonto- ja Seikkailukierrokset Pääsiäissaari, espanjaksi Isla de Pascua, jota kutsutaan myös nimellä Rapa Nui, on Chilen alueellinen riippuvuus Tyynen valtameren itäosassa. Se on itäisin ulommainen saariryhmä Polynesialaisilla saarilla. Saari on kuuluisa jättiläiskokoisista kivipatsaistaan. Saari sijaitsee eristyksissä 1 200 mailin (1 900 kilometrin) päässä Pitcairnin saaresta itään ja 2 200 mailin päässä Chilestä. Kolmionmuotoinen ja 14 mailia pitkä sekä seitsemän mailia leveä saarella on pinta-alaa 63 neliömailia (163 neliökilometriä); korkein kohta saarella, Mount Terevaka, on 1 969 jalkaa (600 metriä) merenpinnan yläpuolella.
 
Alkuperäisille asukkaille saari on tunnettu nimellä Rapa Nui (“Suuri Rapa”) tai Te Pito te Henua (“Maailman napo”). Ensimmäiset eurooppalaiset vierailijat, hollantilaiset, nimittivät sen Paaseilandiksi (“Pääsiäissaari”) omaan saapumispäiväänsä muistaen. Saaren sekakansallisesta väestöstä suurin osa on polynesialaista syntyperää; lähes kaikki asuvat Hanga Roan kylässä suojaisalla länsirannikolla. Väkiluku (2002) 3 304; (2017) 7 750.


Pääsiäissaaren päät 

Maasto
Pieni ja mäkinen saari ei ole osa uponnutta mannermassaa vaan on tyypillinen merellinen korkeasaari joka on muodostunut merenpohjasta nousevista tulivuorista. Geologinen ja merenpohjan tieto osoittaa, ettei saaren rannikolla ole tapahtunut havaittavaa kohdistumista tai uppoamista viimeisen merenpinnan laskun jälkeen, joka tapahtui alle 10 000 vuotta sitten. Kolme sammunutta tulivuorta, jotka ovat pääosin laavatuffista (huokoinen kivi, joka on muodostunut tiivistyneistä tulivuorilohkareista) ja liittyvät omiin laavavirtauksiinsa, antavat saarelle sen ominaisen kolmionmuotoisen muodon. Parasiittiset tuffikratereet ja käpykivet (eli kraatterit ja käpykivet, jotka muodostuvat tulivuorten sivulle tai lähelle, kun alkuperäinen ventti on tukkeutunut) ovat hajallaan maisemassa, jota hallitsevat muuten uurtuneet laavakentät, joista obsidiania löytyy yleisesti.
 
Useimmat näistä kentistä ovat tiheästi täynnä isoja ja pieniä täplikkäitä ja tuffeikkaita laavalohkareita, jotka ovat joko mustia tai ruosteisia. Kiviä paikattoman maaperän maa on harvinainen; se on sopiva laajamittaiseen viljelyyn pääasiassa Hanga Roan ja Mataverin alueella lounaassa, Vaihussa ja tasangolla lounaassa tulivuoren Rano Raraku, sekä esihistoriallisesti raivatulla Poiken niemimaalla saaren itäkulmassa. Sade kerääntyy osittain suolle peittyneisiin kraatterijärviin tulivuorilla Rano Kao, Rano Raraku ja Rano Aroi. Yksi ennustava virta, jota syöttää Rano Aroin kraatterijärvi, virtaa alas Mount Terevakassa ennen kuin se katoaa huokoiseen maahan. Vettä erittäin syvästä Rano Kaon kraatterista, joka on noin 3 000 jalkaa leveä, johdetaan putkea pitkin Hanga Roaan. Rannikko muodostuu pehmeistä, kuluneista, tuhkaisista kallioista, joiden pystysuora pudotus on noin 500–1 000 jalkaa; kalliot katkaisevat pitkät jaksot matalia, kovia ja karuja laavamuodostumia.
 
Luonnollista satamaa ei ole, mutta ankkurointimahdollisuus löytyy Hanga Roasta lännessä; Vinapusta ja Hotu-Itistä etelärannikolla; Anakenasta ja Bahíasta la Perouseista pohjarannikolla. Muutamien pienten meren ulkopuolisten saarekkeiden joukossa ovat huomionarvoisia Motu-Nui, Motu-Iti ja Motu-Kaokao (jotka olivat mukana paikallisessa lintukultissa) lähellä lounaisrantaa. Ainoa todellinen hiekkaranta on Anakenassa; useimmat muut rannat ovat soraa. Luolia on paljon, joista monet koostuvat maanalaisista huoneista, joita yhdistävät kapeat tunnelit ulottuen kauas laavakentille.