Attractions Arkeologinen Nähtävyydet Luonto- ja Seikkailukierrokset Poikkeuksellisille teille Atacameño -heimon eli likan antain läsnäolo Atacaman autiomaan esitiilieriläisellä alueella juontaa juurensa 6. vuosisadalle jKr. Ensimmäisten yhteisöjen jäänteet, jotka asuttivat San Pedro de Atacaman aluetta, osoittavat sen olleen maatalous- ja keramiikkakulttuuri, joka oli omistautunut maissin, perunan ja kvinoan viljelyyn, mukaan lukien auquénidojen, kuten lampaiden ja vikunjojen, karjanhoitoon. He erottuivat hienojen käsityötuotteiden valmistuksesta keraamiikassa ja kangaspuilla, sekä työstä kuparissa.
 


Atacameñot jakautuivat eri yhteisöihin, jotka seurasivat itsenäistä historiallista ja kulttuurista kehitystä, kuitenkin he jakoivat kulttuurillisia elementtejä, pääasiassa yhteisen kielen käytön, Kunzan. 15. vuosisadalla he valloitettiin inkojen toimesta, minkä seurauksena heidän perinteiseen kulttuuriinsa tuli uusia elementtejä.
 
Pucarát tai púkarat olivat atacameñojen tunnusomaisia rakennelmia, jotka toimivat kylien suojana linnan tai varustuksen tyyliin. Ne rakennettiin kivistä ja muodostuivat seinistä, joissa oli sisäisiä jakoja asumista, varastoja ja muita toimintoja varten.
 
Quitorin Pucará, joka rakennettiin 1100-luvulla, sijaitsee 2 km pohjoiseen San Pedro de Atacamasta Cordillera de la Salin etelärinteessä, kurussa San Pedro -joen tai Rio Granden vieressä. Linnake, joka on rakennettu rinteelle, joka nousee 80 metriä korkeuteen, koostuu järjestäytyneistä muureista pyöreinä tai neliömäisinä tasanteina, joilta avautuu panoraamanäkymä laaksoon.

 


Sisällä pucarálla on erilaisia osastoja, jotka ovat toimineet asuntoina, eläinsuojina ja varastoina, kaikki yhteydessä toisiinsa sokkeloisilla käytävillä ja portaikoilla. Sekä linnakkeen ulko- että sisäseinät on rakennettu punaisista kivistä, jotka on otettu samasta paikasta. Siellä säilytetään myös chanaaripuusta valmistettuja palkkeja, sekä oljista ja mutasta tai adobesta valmistettuja seiniä.
 
Tätä inkojen ennakkovalmistetta pidetään kansallisena muistomerkkinä vuodesta 1982 lähtien, mikä on keskeinen todistus siitä, miten alkuperäiskansojen yhteisöt ovat kehittyneet ja muuttuneet Antofagastan alueella.